Vaarallista?

Vaarojen maratonin startti lähestyy. Itseäni odottaa 65km matka. Käydäänpäs pikkuisen läpi miten treenit ja muu valmistautuminen on mennyt. Edellisellä kerralla kävin läpi ajatuksia ja menoja Tough Viking -tapahtumasta, voit käydä lukemassa tekstin täältä.

Kirjoittelen tätä artikkelia tapahtumaviikon maanantaina, eli 2.10.2023. Ei ole kovin pitkä aika enää starttiin ja olosuhteet huomioiden kummallisen tyyni olo. Ei muuta kuin mukavia lukuhetkiä!

Treenit viikinkijuoksun jälkeen.

TV:n jälkeen seuraavat kaksi viikkoa treeniä sujui paremmin kuin pitkiin aikoihin. Sain treenattua enemmän määrällisesti kuin aikoihin ja meno tuntui hyvältä. Kaukanahan nämä ovat niistä lukemista mitä itse haluaisin nähdä ”perusviikolla”, mutta alkuna erinomainen. Varsinkin kun ottaa huomioon polven kuntoutuksen olleen isosti läsnä heinäkuun alun jälkeen. Ensimmäisellä viikolla TV:n jälkeen sain tehtyä viisi juoksutreeniä joihin sain mahtumaan muutamia coopervetoja sekä hyvän määrän tunkkaamista. Osa tunkkaamisesta tapahtui takapihan mäessä ja verttitonnin kävin kipaisemassa jättärillä fasaaninousussa. Sunnuntaina sain nauttia lyhyestä pitkiksestä Meikolla isommassa porukassa, kun olin kutsunut NUTS YP:n porukat mukaan 🙂 Parasta settiä! Viikolla tuli lisäksi kaksi salitreeniä sekä muutamia loggaamattomia leikkitreenejä kehonpainolla. Näitä tulee tehtyä ulkoillessa perheen kanssa. (lue: roikun puissa ja leikkitelineissä)

Seuraava viikko sisälsi taas viisi juoksua ja kaksi salia, sekä leikkimistä. Tällä viikolla myös pitkis oli pitkä, sillä päätin ottaa vähintään neljän tunnin treenin ja blokin viimeisen pitkiksen ennen Vaarjoen maratonia tälle viikolle. Aikataulutusta vaikeutti himeman ystäväni häät, joissa roolini oli bestman. Häät osuisivat lauantaille ja perjantaina illasta tulisi laittaa juhlapaikka valmiiksi, jonka jälkeen mentäisiin sulhasen ja bestmanien toimesta paljuun lillumaan. Onnekseni keskiviikkona oli aikaa heti aamusta tykitellä pitkis purkkiin. Nelisen tuntia tuli ja lähes verttitonni täyteen. Takamäessä tämä on suhteellisen hyvä suoritus. Siinä pitää jotain vikaa olla päässä että hinkkaa kolmisen tuntia yhtä n. 1100m pitkää ympyrää yhtäjaksoisesti.. Pitkis oli kuitenkin onnistunut ja antoi hyvää itseluottamusta Vaaroja varten. Viikon lopun häähumun ja samanaikaisten huonojen ja lyhyiden yöunien jälkeen sunnuntaina oli niin sanotusti hakattu olo. Veljeltäni lainassa ollut auto piti palauttaa ja päätin juosta Kivenlahdesta kotiin semmosen kevyen pk-treenin. Oli muuten sitten niin maan perkeleen raskasta, että oksat pois. Noh, tulipahan tehtyä ja sain hyvää treeniä ja pääsin jopa kotiin asti. Maanantaina olisi sitten lepopäivä.

Noniin sitten. Kuten ylläolevasta kuvasta näkee, maanantai oli lepopäivä. Tiistaina otin suunnitelman mukaan salitreenin sekä juoksun. Tuplatreenin tarkoituksena oli tässä kohti vapauttaa maanantai lepopäiväksi kuormittavan viikonlopun ja sunnuntain väsyneen treenin takia. Tämmöistä pientä viilausta voidaan hyvin tehdä reaktiivisesti, kun tietoa nousee esiin. Jonkinmoisen argumentin voisi tehdä myös sille, että jättäisi toisen treenin pois. Itse olen kuitenkin tehnyt paljon tuplatreenipäiviä ja ne on pääosin toimineet todella hyvin. Itsearviointi (RPE) voimailussa sekä juoksussa ohjaa treenien intensiteettiä ja näin saadaan oikea määrä harjoittelu, oikealla intensiteetillä sisään.

Tiistaina vein sitten pojan päiväkotiin ja lähdin siitä suoriltaan hölkälle. Tarkoituksena oli ottaa jotain pientä ja kivaa, mutta mieli ja jalat olivat sitä mieltä että vois olla hyvä hieman tuulettaa keuhkoja. Rykäsin itseni lämmittelyn jälkeen takamäkeen ja painelin kaksi kierrosta melkoista vauhtia koko matkan. Treeni tuntui raskaalta, mutta hyvältä.

Sitten lounasta, muita hommia ja päivän mittaan eksyin sitten tallille tekemään treenin. Treeni meni jopa todella hyvin verrattuna edellisiin viikkohin. Siihen se hyvyys sitten jäikin. Päivän mittaan oikea polveni alkoi herkistymään ja tuntumaan kipeältä. Tämmöinen oireiden oskillaatio on kuntoutuksessa ihan normaalia, enkä siitä sen enempää välittänyt. Näin oli käynyt aikaisemminkin ja särky on väistynyt nopeasti päivässä tai kahdessa. Iltaa kohden mennessä polvi kuitenkin kipeytyi sen verran, ettei sillä oikein voinut astua kunnolla. Ei pelkästään kivun takia, mutta myös jokin jännä tunne siitä, että polvi pettää alta. Vieläkään en oikeastaan ajatellut mitään, sillä nää voi väistyä ihan yön ylikin. Mutta kun ilta piteni ja olo paheni kaikin puolin; lihaksia särki odottamattoman paljon ja oudoista paikoista, niin alkoi heräämään ajatus ettei kaikki ole ihan kuten pitää…

Flunssaa ja särkyä

Kun heräsin seuraavana päivänä niin pää oli sopivan kipeä, eikä se väistynyt koko päivänä. Lisäksi pää tuntui ilmapallolta ja yskin randomisti yllättäen ja tämä oli äärimmäisen kivuliasta henkitorvessa. Kuume ei noussut missään kohti kunnolla, mutta semmonen lämpöily 37,3 paikkeilla oli jatkuvaa ja ajoi energiat kyllä tosi alas. Myöskään polvikipu ei ollut väistynyt. Ei se oikeastaan ollut pahentunutkaan, mutta mainitsemani luottamuspula jalan alla pysymiseen oli vahvemmin läsnä kuin edellisenä päivänä. Tässä kohti tuli jo mieleen sellainen lausahdus kuin ”voi vittu sentään”. Vaaroille ei kuitenkaan oli aikaa juurikaan mitään, tarkalleen ottaen 11 päivää, joten piti oikeasti pohtia mitenkäs tätä asiaa oikein lähestyisi. Mitään paniikkia en saanut aikaiseksi, eikä homman peruutus käynyt mielessäkään, mutta joku suunnitelma piti laatia.

Suunnitelma

Treenisuunnitelmaa laatiessa tulee ottaa huomioon lukuisia asioita, joihin ei sen kummallisemmin tässä artikkelissa kannata mennä, sillä asiasta itsestään saisi kirjoitettua monen monta artikkelia tai vaikka kirjoja.

Omassa tilanteessani isoimmat pohdinnan aiheet olivat: polven kestävyys ja oiretilanne, epämääräisen flunssan vaikutukset suorituskykyyn ja edellämainittuihin oireisiin sekä suhteellisen todella lyhyt aika tapahtuman starttiin. Nämä kaikki yhdistettynä päätin epä-Tinomaisesti pidättäytyä juoksusta kokonaan loppuviikosta. Salilla kävisin suunnitellusti, tai päivän myöhässä, riippuen miten olotila kehittyy. Tapahtumaviikolla sitten suunnitelman mukaan salit maanantaina ja keskiviikkona. Juoksujen osalta tapahtumaviikolla pitäisi tehdä päätöksiä kun sinne asti päästään ja tietoa olotilasta on enemmän. Mikäli mulla olisi tämä sama tilanne oireiden osalta ilman mitään tapahtuman starttia lähitulevaisuudessa, olisin huomattavasti herkempi lähteä kokeilemaan juoksua ja polven herkkyyttä. Tämä ihan siitä syystä, että jos voi treenata, se on aina parempi, kuin ettei treenaa. Ja monesti ihmiset yllättävät itsensä: vaikka tuntuisi skeidalta, niin usein se liike onkin se lääke.

Mutta fakta on kuitenkin myös se, ettei näin lyhyessä ajassa ole mahdollista kohottaa kuntoa ja kaikkien isojen treenien tulisi muutenkin olla tehtynä ja kevennykset tulilla. Kevennystä tehdessä ei myöskään tule jättää treeniä nollaan, mutta palautumisen maksimoimiseksi päätin ottaa hyvin passiivisen linjan juoksun suhteen. Mitenkään sohvaperunaksi en jäänyt tietenkään, siinä ei ole oikeastaan missään tilanteessa järkeä, jos voi liikkua.

Yllä olevasta kuvasta näkee saman viikon kuin edellä, mutta ilman juoksuja. Niitä siis oli yksi 26.pv, jolloin oireet alkoivat. Oikealla näkyvä kokonaismatka ja -aika pitää sisällään juoksun, eli siitä kun vähentää 6,82km ja 50min niin saadaan aktiivisuus kävelyn, pyöräilyn sekä salin osalta näkyviin. (Olis muuten Garminille kehityskohde, notta voisi valita vain tietyt lajit tuohon kokonaisaikaan/-matkaan näkyviin. Nyt sen voi valita vain ”kaikki” tai yksi laji kerrallaan.)

Vaarallista lähteä Vaaroille?

Nyt maanantaina, alle viikko starttiin, tuntuu siltä että kyllä mä sinne starttiin lähden. Polvi kihelmöi hassusti välillä ja yleisesti on aika väsynyt olo, eikä flunssatila ole väistynyt vielä kokonaan, mutta oon luottavainen että tämmönen superkevennys tekee tehtävänsä ja kunhan tää flunssa vielä vähän väistyy niin musta tulee äärimmäisen energinen! (vale). On perusteltua sanoa, että starttaaminen pisimmälle matkalle ikinä, vaativimmassa maastossa koskaan, on ”riski” ilman mitään vaivojakaan. Ehkä riski on hieman suurempi jos sinne lähtee tiedossa olevan epävarmuustekijän kanssa.. Aina on kuitenkin mahdollista, että jotain menee päin persettä vaikka valmistautuminen olisi mennyt kaikin puolin hyvin. Toisaalta on myös mahdollista tehdä kovia,ja jopa parhaita suorituksia, vaikka kaikki ei olisikaan mennyt ihan putkeen edeltävästi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että starttiviivalle tulisi lähteä pää kainalossa, mutta tämmöinen aaltoileva oirekuva ja sen huomioon ottaminen (takautuvasti ja suorituksen aikana) ei ole mielestäni este starttaamiselle. Ei ellei tapahtu jotain outoa tässä viikolla. Oli miten oli, Kolille lähdetään ja mikäli jostain kumman syystä joutuisin DNS-päätöksen tekemään, niin ainakin päästään viettämään vaimon, pojan ja laajennetun polkujuoksuperheen kanssa mukavaa mökkiviikonloppua kansallismaisemissa!