Post NUTS clarity

NUTSista on hetki jo vierähtänyt. Käyn pikkusen läpi ajatuksia mitä oon ajatellut ja mitä kuuluu sekä mulle että treeniin.

Polviin sattuu

NUTS in jälkeen oli pakko himmaillai tekemistä kun polvet olivat aika kipeät jos yritti juosta tai muutakaan. Edes kävely ei oikein ollut mukavata. Tarkoituksena oli myös muutenkin vähän vähentää treenimääriä jotta saadaan talon remppoja eteenpäin ja keskittyä muuhun kuin juoksemiseen. Luonnollisesti siis ostin viikko NUTSin jälkeen lipun Himos Trailille, joka juostaan 26.8., matkana 52km. Joku juttu tossa polkuilussa ja kärsimyksessä on, kun lisää on saatava vaikka edellisellä kerralla tuli turpaan niin vitusti. 

Treenit lähtivät käyntiin perjaatteessa hyvin, koska tajusin ettei ole tarpeen treenata täysiä vaan järkevästi että polvet olisivat kunnossa Himoksella. Kuvittelen että pohjakuntoni, jota voin ylläpitää melko pienellö treenillä, kyllä saattaa mut maaliin jos polvet kestävät.

Isoin kysymysmerkki on viikkoa ennen Himosta oleva Helsinki maraton.

Salilla tein perushommia kahdesti viikossa, jonka lisäksi teen satunnaisesti kehonpainolla iltaisin kotona. Juoksujen suhteen toteutin pääosin 1-on/1-off tapaa, jolloin treenataan yhtenä päivänä ja seuraava päivä on lepoa. Matkat ja ajat päätin tuntemuksien mukaan ja sitä seuraavan päivän tuntemuksien mukaan arvioin vähän kuinka paljon voi lisätä treenikuormaa seuraavaan treeniin. Eli hyvin itsesäätelevästi mentiin, kuten hommaan kuuluukin.

Kuvassa esimerkkitreenit yhdenltä viikolta.

Himostreeniä?

Omalla kohdallani tarvitsen sekä kuntoni että polvieni vuoksi selkeästi enemmän verttitreeniä joten sitä piti Himosta ajatellen saada mahdollisimman paljon. Samalla pitäisi ottaa huomioon polven kunto. 

Kolme viikkoa, sunnuntaina, ennen Himosta sain mahdollisuuden tykittää Fasaaninousua rauhassa ja vaikka 400-500nm kohdalla vasen polvi vähän meinasi juilia, niin sain suhteellisen helposti veverttitonnin täyteen ja yllätyin ettei siihen kulunut kuin vähän yli 2h. Olin treeniin äärimmäisen tyytyväinen ja kävin vielä heti seuraavana tiistaina ottamassa vähän päältä 500nm lisää Fasaanissa ja sekin sujui paremmin kuin hyvin.

Muuten tein aika paljon sileällä treeniä sen mukaan mitä polvi antoi myöden, minkä se antoi aika hyvin. Mutta kuten kuka tahansa treenejä kokonaiskuvassa ajattelva tietää, aina se ei ole kiinni pelkästä suunnittelusta ja treenien toteuttamisesta. Ihmiseen vaikuttaa kaikki muukin kuin joku paperinpala jossa lukee “tee tää nyt näin”. Oma sosiaalinen ja psykologinen kuorma äityi niin kovaksi ettei juoksukilsoja tullut juuri yhtään. Kilsat viikoittain heinäkuun alun jälkeen vaihtelivat 18km ja 35km välillä. Ei vain jaksanut eikä ollut edes mahdollisuutta juosta, kun aika meni muuhun. Samalla jouduin sairaslomalle päivätöistäni, nimenomaan noiden kuormitustekijöiden vuoksi.

Ei Himo(s)ta?

Niin siinä sitten kävi, että Himos piti siirtää ensi vuoteen. Elämässä on paljon muutakin kuin polkujuoksu. Paljon tärkeämpiäkin asioita. Mulla on tässä vaiheessa jo vähän retrospektiota pelissä kun kirjoitan tätä, koska alkuperäinen pätkä on jo noin kuukauden vanha, mutta selkeästi oli hyvä päätös olla lähtemättä Himokselle tänä vuonna. Jännä nähdä mitä tää vuosi vielä tuo tullessaan.. Se vielä piti lisätä, että Helsinki maraton siirtyi myös vuodella eteenpäin. Näin on.

-Tino